Etusivu Ytimessä ”Tekisittekö meille sellaisen 30 sekunnin mainoksen?”

”Tekisittekö meille sellaisen 30 sekunnin mainoksen?”

20.5.2015 0 kommenttia
Tekisittekö meille sellaisen 30 sekunnin mainoksen – eihän siinä kauan mene? (ja eihän siitä tarvitse maksaa juuri mitään?)

 

Elokuvan ja television koulutusohjelmaan tulee vuoden aikana kymmenittäin erilaisia yhteydenottoja tilaisuuksien taltiointiin ja yhteisöjen markkinointiin liittyen. Tyypillinen asiakas on pienehkön yrityksen edustaja, jolla ei ole kokemusta ammattimainosten ostamisesta. Usein asiakas on jo miettinyt pitkälle valmiiksi ”kaiken” (on itse valmis esiintymään mainoksessa, on omasta mielestään hauska mies..), joten eihän työstä silloin tarvitse opiskelijoille mitään maksaa,  opiskelijat saavat tässä hyvää harjoitusta.

Kuvallisen viestinnän ja tarinankerronan osaajille on tänään valtavasti kysyntää. Elotv:n koulutusohjelmassa tätä osaamista jalostetaan toisen opintovuoden keväästä seuraavaan jouluun kestävällä Asiakasprojektikurssilla. Mutta jotta asiakas saisi oikeasti tunteita herättävän, koskettavan ja elämyksellisen tarinan markkinointiaan varten, tarvitaan valtava määrä eri ammattialojen osaamista ja resursseja. Laadukas, ammattimaisesti tehty liikkuvan kuvan mainos maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

Mitä oikean mainoksen tekeminen sitten vaatii? Ammattilaisen tekemän mainoksen hinta tuntuu usein asiakkaista ensikuulemalta järjettömän suurelta summalta, mutta kun prosessiin tutustuu tarkemmin, ymmärtää miten isosta työpanoksesta on kyse. Kuvaan seuraavassa elotv:n asiakasprojektikurssin prosessin, jossa  opiskelijat tuottavat mainoksia ja dokumentteja asiakkaalle.

Asiakasprojektikurssi vuodesta 2010 alkaen – kaikki oppii

Olemme toteuttaneet noin kuuden hengen opettajatiimillä asiakasprojektikurssikokonaisuutta neljä vuotta. Prosessi on pitkä ja työläs kaikille osapuolille (opettajat, opiskelijat ja asiakas), mutta joka vuosi kaikki ovat oppineet toisistaan ja toisiltaan valtavasti. Ensimmäinen haaste on löytää oikeanlainen asiakas.

  Tavoitteena on kehittää sekä sisällöllistä osaamista ja tarinankerrontaa että hioa teknisiä taitoja

 

Asiakkaan pitää olla pitkämielinen, sillä pikaisia tuotoksia ei tällä kurssilla tehdä. Asiakkaan pitää osata antaa opiskelijoille tarpeeksi haastava toimeksianto, joka motivoi ryhmiä työskentelemään sen parissa vuoden ajan. Lisäksi asiakkaan pitää osata antaa palautetta ja vaatia opiskelijoilta sopivasti tuloksia, jotta lopputulos onnistuu. Ja jotta opiskelijoilla on tilaa tekemiselle, asiakkaan pitää luottaa opiskelijoiden osaamiseen niin, että heillä on sopiva ”taiteellinen vapaus” tekemisessä. Ei ole helppoa olla asiakas, mutta varmasti myös asiakkaat oppivat tämänkaltaisessa työskentelyssä alan toimintatavoista.

Kurssin suunnittelussa pitää ottaa huomioon asiakkaan toiveet, tavoitteet ja aikataulut. Nämä pitää yhdistää siihen, että keskiössä on opiskelijoiden osaamisen kehittäminen. Kaikille pitää löytyä tekemistä, opiskeleehan koulutusohjelmassa tuottajia, käsikirjoittajia, äänisuunnittelijoita, kuvaajia ja leikkaajia. Tavoitteena on kehittää sekä sisällölistä osaamista ja tarinankerrontaa että hioa teknisiä taitoja. Ja samalla opiskella yrittäjämäistä asiakaspalvelua ja palautteen antamista sekä vastaanottamista. Seuraavassa kuvaus vuoden 2014 asiakasprojektin etenemisestä.

 

kuvakasis

 

Esituotanto – ideoiden tuottamista, jalostamista ja taustatutkimusta

Ennen asiakkaan ensimmäistä tapaamista, opiskelijoita valmennetaan asiakastyöskentelyyn ja he tutustuvat aiempien vuosien tuotoksiin ja työskentelyyn. Kurssin toteutuksessa pyritään jäljittelemään ammattilaistuotantoa, joten tuottajat kokoavat työskentelyä varten tuotantoryhmät, joissa on edustettuna kaikki ammattiryhmät (miten kasaan toimivan tiimin). Vuoden 2014 kurssin briiffi liittyi TAMKin yhteishakumarkkinointiin. Asiakas toivoi opiskelijoilta ”tarinoita TAMKista”, joissa näkyy listatut attribuutit (rohkeus, rentous, huumori, tieto, tekemisen meininki, oivaltaminen, Tampere). Näitä tarinoita välitetään mainosten ja henkilödokumenttien muodossa.

Tuotantoryhmät vetäytyivät asiakkaan briiffin jälkeen ideoimaan. Parin tunnin ideoinnin tuloksena syntyneet tuotantoryhmät esittelivät kolme parasta mainosideaansa sekä opettajille että kurssin muille opiskelijoille.  Näitä kolmea ideaa työstettiin opettajien ja ohjauksessa kuukauden verran, jonka aikana opiskelijatuotantoryhmä valitsi kehittelyn pohjalta parhaan/toimivimman/hauskimman tarinan, johon keskityttiin.  Tämän lisäksi opiskelijat harjoittelivat ideansa pitsaamista (idean myyntipuheen pitämistä) eri tuotantoyhtiöissä toimiville alan ammattilaisille, joilta saivat palautetta ideoistaan. Mainosideoiden rinnalla ryhmät tekivät  eri koulutusaloihin liittyvää henkilödokumentin taustatutkimusta. Ja samalla siis opiskelivat mainosten ja dokumenttien tekemisen taitoja.

  Jälkituotantovaihe on työläs mutta tärkeä, silloin tarina hioutuu timantiksi.”

 

Quick’n Dirty – Idean toimivuuden nopea testaaminen

Kun tarinaa oltiin kehitelty tovi eteenpäin, opiskelijat testasivat mainosideaansa käytännössä tekemällä siitä demon, jonka kuvauksiin sai käyttää vain yhden päivän. Demon ennakkosuunnittelu ja jälkituotanto kesti muutaman päivän. Tarinaa/henkilöä on helpompi pitsata asiakkaalle demon avulla, sillä demo auttaa asiakasta ymmärtämään paremmin idean ja siitä pystyy antamaan paremmin palautetta. Demon tekemisen myötä myös opiskelijat ymmärtävät mikä tarinassa toimii ja mikä ei.
Keväällä 2014 asiakas valitsi esitellyistä kahdeksasta? ideasta neljä mainosideaa, joiden tuotanto käynnistettiin syksyllä.

 

Kohti kuvauksia – Mediapolismuuton keskellä

Syksy 2014 oli mielenkiintoinen asiakasprojektikurssin näkökulmasta. Lieviä sydämentykytyksiä toi sekä opiskelijoille että opettajile kaluston ja resurssien suhteen muutto Finlaysonin toimipisteestä Mediapolikseen. Mistä saada/löytää kamera, kun se onkin pakattuna muuttolaatikkoon ilman tarkentavia merkintöjä?

Opiskelijat hioivat tiukassa opettajien ohjauksessa idean ja tarinan toimivuutta. Sen lisäksi työstettiin käsikirjoituksia, taustatutkimusta, kuvasuunnitelmia, logistiikkaa, lavastusta,puvustusta, maskeerausta, äänisuunnitelmia, aikatauluja, sopimuksia, tekijänoikeuksia, efektien ennakkosuunnittelua,  castingiä, metsästettiin sopivia  kuvauslokaatioita. Lisäksi testailtiin apinamaskeja, maalattiin lusikoita, kumiankkoja ja uimarenkaita kultamaalilla, mietittiin millaista on kulotussavu ja miten sitä saadaan uskottavan näköisesti aikaiseksi sekä miten vastasyntynyt vauva kapaloidaan. Ja opittiin, että kaikista elintoimintoja mittaavista laitteista ei saa kuvaa varten aikaiseksi suoraa sydänviivaa.

 

Kuvaukset ovat opiskelijoille aina iso ponnistus.  Ammattimaisessa tuotannossa työryhmän koko voi olla yli 30 henkeä asioiden sujumiseksi. Ammattilaisten työ maksaa, joten kuvauspäivien määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. Opiskelijatuotantoryhmät ovat kooltaan noin kymmenhenkisiä, mikä tarkoittaa sitä, että yksi henkilö hoitaa useita eri työtehtäviä. Esimerkiksi tuottaja voi toimia tuottajan työtehtävien lisäksi autonkuljettajana, kuvaussihteerinä, maskeeraajana, puvustajana ja vastata sen lisäksi cateringistä. Oman jännityksensä kuvauksiin tuo ammattilaisnäyttelijät, jotka mielellään osallistuvat opiskelijoiden projekteihin. Asiakasprojekteissa heille maksetaan työstä palkkio. Usein kuvauspäivien jälkeen opiskelijat huokaavat onnellisena työrupeaman päätteeksi.

Kuvauksia tehtiin koko syksyn ajan tarinan vaatimien olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi golf-kenttää ei suljettu kuvausten ajaksi, vaan opiskelijat kuvasivat otokset aamulla kentän viimeisimmillä rei’illä, sumua uhmaten ja ilmassa lentäviä golfpalloja peläten.  Turvallisuutta olisi voinut lisätä, jos mukana olisi ollut kypäriä. Esihistoriallisessa maisemassa ei saanut sataa, ettei apinamaskit ja turkisasut kastuisi.

Jälkituotanto – eikö tämä ole jo valmis?

Kuvausten jälkeen istuttiin katsomaan opettajien kanssa materiaalit läpi. Usein opiskelijoiden projekteissa huomataan että jotain oleellista kuvamateriaalia puuttuu tarinan näkulmasta. Ja sen vuoksi tehdään lisäkuvauksia, jotta saadaan tarina toimimaan. Näin kävi viime syksynäkin. Jälkikäteen opiskelijat sanovat, että ne mokat muistaa kaikista parhaiten. Sen vuoksi ne mokat jaettiin usein kaikkien tuotantoryhmien kesken, ettei muut tekisi samaa mokaa uudelleen.

Jälkituotanto vie aikaa yleensä enemmän kuin varsinaiset kuvaukset, sillä tarina useimmiten hioutuu timantiksi vasta jälkituotannon aikana. Jälkituotannossa eri leikkausversioita esitellään useassa vaiheessa opettajille sekä asiakkaalle. Samasta materiaalista tehdään siis useita versioita, joista hioutuu se paras ja toimivin. Kun leikkausversio on valmis, siirrytään värimäärittelyyn, äänen hiomiseen (spiikit, foleyt..) ja mahdollisen musiikin sovittamiseen tarinaa vahvistamaan. Vuoden 2014 projektissa keksittiin juuri ennen mainosten julkaisemista, että lisätään niihin leima, jossa kerrotaan mainosten olevan opiskelijoiden tekemiä. Ja vielä kertaalleen tarkistettiin, että kaikilla oli oikeat logot ja hyväksytettiin viimeisimmät sloganit asiakkaalla.

Jotta alussa esitellyt tavoitteet saavutetaan, koko prosessi vaatii hyvää yhteistyötä asiakkaan, opettajien ja opiskelijoiden kesken. Kaikkien näkemykset pitää kuunnella, mutta asiakas sanoo viimeisen sanan.

Opiskelijoiden tekemät mainokset ovat pyörineet Finnkinon elokuvanäytöksissä tammikuusta 2015 alkaen. Kurssilla tehtyjä henkilödokumentteja tullaan käyttämään eri tavoin verkon kautta tapahtuvassa TAMKin yhteishakumarkkinoinnissa ja somekampanjoissa? Aika näyttää, miten hyvin opiskelijoiden luomukset erottuvat ammattilaisten luomuksista.

 

TEKSTI: CAROLINA PAJULA & PETTERI RAJANTI | KUVAT: RIKU NIEMELÄ

 

 

 

Lue myös

Kommentoi