Etusivu Ytimessä Pallo hallussa – koulutusvientiä ympäri maailmaa

Pallo hallussa – koulutusvientiä ympäri maailmaa

30.11.2018 0 kommenttia
Pitkiä lentoja, kahvia, kalansilmiä ja yllätystilanteita – TAMKin koulutusviejillä yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

 

Asiakkuuspäälliköt Virpi Heinonen ja Peter Perttula reissaavat maailmalla esittelemässä ja myymässä Suomen ehkä kiinnostavinta vientituotetta, laadukasta koulutusta. TAMKin Global Education -tiimissä Heinosen vastuualueena on Latinalainen Amerikka, ja Perttula puolestaan vastaa Arabimaista.

Vuosien varrella verkostot kasvavat, sillä henkilökohtaiset suhteet ovat kaikki kaikessa. Potentiaalinen asiakas ei etsi TAMKia, vaan yksittäisen henkilön, jonka kanssa viedään asioita eteenpäin. Asiakkuuspäällikön on laitettava persoonansa peliin.

 

Aina puku päällä – just in case

Työssä on oltava joustava ja valmiina reagoimaan nopeasti. Tapaamiset saattavat yllättää niin ajankohdallaan, agendallaan kuin osapuolillaankin. Neuvotteluissa on usein mukana ministereitä, rahoittajia ja muita korkeita tahoja. Kellokorttia ei tunneta, vaan myös illat ja viikonloput ovat työaikaa: asiakkaat hoidetaan niin täällä kuin maailmallakin.

– Olen kuin arokierijä ja juoksen kaikkialle. Tänä syksynä en ole ehtinyt istua kertaakaan työpöydän ääreen, Heinonen nauraa.

Chilessä ollessaan Virpi Heinonen on viety poliisisaattueessa slummialueelle, jossa hänet odottamatta esiteltiin yleisölle koulutuksen asiantuntijana Suomesta. Hänen oli hetkessä keksittävä puhe espanjaksi siitä, kuinka meillä on koulutuksen avulla ratkaistu yhteiskunnallisia ongelmia.

Vastaavia, yllättäviä tilanteita tulee usein, ja osa tilaisuuksista näkyy myös suorana lähetyksenä verkossa. Puheenvuorojen teema voi olla mitä tahansa varhaiskasvatuksesta tai verotuksesta aina teiniraskauksiin.

– On vain katsottava, mikä on tilanne ja ketä yleisössä on. On opittava luovimaan, toteaa Heinonen rauhallisesti.

Peter Perttula ja Virpi Heinonen joutuvat varautumaan työssään usein yllättäviin tilanteisiin.

 

Kaikkea ambulanssikuskista ystävään

Ensimmäinen ulkomaalainen opiskelijaryhmä saapui TAMKiin Tampereelle yli kymmenen vuotta sitten. Arkipäivän haasteet tulivat tutuiksi, päivittäin keskusteltiin erilaisista ongelmista, kuten siitä, ettei suomalainen mehu ole riittävän hyvää.

Vaikka vuodet ovat opettaneet paljon, toistuvat samat asiat jokaisen ryhmän kanssa: koti- ikävä vaivaa ja arki vieraassa maassa voi olla haastavaa. Asiakkuuspäälliköt toimivatkin vanhempana, ystävänä, ambulanssikuskina – ja kaikkea siltä väliltä. Kaamosmasennuksen hoitoon on haalittu kirkasvalolamppuja, ja yöllinen hätätilanne osoittautuikin palaneeksi sulakkeeksi. Kerran vieraan hammaslääkärikäynti muuttui astetta rajummaksi, kun ramadanin vuoksi lääkäri ei voinut käyttää puudutusta hammasta poistaessaan.

 

Olen kuin arokierijä ja juoksen kaikkialle.”

 
Tiivis yhdessäolo hämärtää työn ja vapaa-ajan rajat, vierailijoiden kanssa ystävystytään ja vietetään aikaa. Vieraanvaraisuutta löytyy myös toisinpäin: Brasiliassa ollessaan Peter Perttula harmitteli kuntosalin puuttumista hotellistaan, joten paikallinen opettaja vei hänet kotiinsa yksityissalilleen.

 

Tämä työ ei missään nimessä sovi kaikille. Epätietoisuuden sietokyvyn on oltava suurta.”

 

Suomalaista koulua ei voi ostaa

Koulutusviejät törmäävät usein virheelliseen käsitykseen siitä, että suomalaisen koulun voisi sellaisenaan ostaa ja viedä toiseen maahan. Järjestelmää ei kuitenkaan voi suoraan kopioida, sillä usein vaaditaan lakimuutoksia, ja aikajanat ovat pitkiä. Suomen koulutusjärjestelmäkin on muotoutunut siten, että käytäntöjä ja malleja on haettu muualta, ja parhaimmat niistä on adoptoitu meille sopiviksi. Samaa tarjotaan nyt muille.

Koulutusvienti on monimutkainen prosessi, joka voi kestää vuosia. Asiakkuuspäälliköiden on haistettava, mitä asiakas haluaa ostaa, puhutaanko aidosta muutoksesta vai parin viikon julkisuustempauksesta. Vakiintuneita käytäntöjä ei ole, ja toimenkuva muokkautuu jatkuvasti.

– Tämä työ ei missään nimessä sovi kaikille. Epätietoisuuden sietokyvyn on oltava suurta, Heinonen toteaa.

 

 

Rautainen vatsa vaaditaan

Reissatessa ruoka on useimmiten positiivinen kokemus, mutta välillä törmää varsin rankkoihin makuelämyksiin. Lautaselta voi löytyä kukonkauloja tai kalansilmiä. Kaikkea on kuitenkin rohkeasti maistettava – ja esitettävä sen olevan mieluisaa.

– Kiinassa täytyy vain muistaa olla syömättä kuppia koskaan tyhjäksi, muuten saat lisää, Heinonen ja Perttula nauravat.

Eniten vaaditaan kuitenkin kahvinsietokykyä. Kahvia tarjotaan kaikkialla, ja päivät ovat pitkiä. Tämä ei kuitenkaan asiakkuuspäälliköitä haittaa. Työ vie maailmalla upeisiin paikkoihin, uudet kulttuurit, ihmiset ja elämykset ovat työnkuvan parasta antia. Kaikkein palkitsevinta on kuitenkin nähdä koulutuksen kehittyvän ja hyvinvoinnin lisääntyvän.

– Parasta on nähdä, kuinka omalta osaltaan on tehnyt toisten työstä merkityksellisempää, Heinonen summaa.

TEKSTI JA KUVAT: ANNA VÄTTÖ

 


 

Kuumavesipulloja ja suolakurkkuja

Myös Kiina kuuluu TAMK EDUn koulutusviennin kohteisiin. Meille saapuu noin 20 hengen ryhmiä, ja me lähetämme asiantuntijoita Kiinaan kouluttamaan suurempia, noin 100-500 opettajan joukkoja. Yhteistyö sujuu hyvin: suomalaisilla ja kiinalaisilla on paljon yhteistä, ja erityisesti meitä yhdistää samankaltainen huumorintaju. Kiinassa on käytössä leikkisä termi ”henkisesti suomalainen”, joka tarkoittaa ujoa, hieman varautunutta persoonaa.

Kiinalaiset arvostavat Suomen luontoa ja yhteiskuntaa, mutta ruokakulttuurimme on heille haaste. Monet haluavat juoda kuumaa vettä, joten he kantavat kuumavesipulloa mukanaan. Lisäksi he pakkaavat varmuuden vuoksi mukaansa säilykkeitä, sillä suomalainen ruoka aiheuttaa usein huolta. Älä siis hämmästy, kun seuraavan kerran ruokalassa näet kiinalaisten vieraidemme kaivavan laukuistaan suolakurkkuja!

Stella Xu
TAMK EDU, koordinaattori

KUVA: HEINI PÄÄKKÖNEN

Lue myös

Kommentoi