Etusivu Ytimessä Musiikinopiskelussa moderni kohtaa perinteet

Musiikinopiskelussa moderni kohtaa perinteet

20.5.2015 0 kommenttia
Toimittaja seurasi musiikinopiskelijoiden päivää ja yllättyi. Mestariopettajaa kunnioitetaan kuin satoja vuosia sitten, mutta pianotunnilla hyödynnetään digitaalista tekniikkaa.

Harva tietää, että Tampereen Työväen Teatterin vanhan kivirakennuksen uumenista löytyy huipputason musiikkitekniikkaa.

Luokassa voi pitää etänä vaikkapa sovitustunnin, jolle oppilaat osallistuvat kotoaan. Musiikkiteknologia oli TAMK:ssä pääaine vuodesta 2003 vuoteen 2013. Vaikka suuntautumisvaihtoehtoa ei enää ole, aineen kursseja voi edelleen sisällyttää opintoihinsa.

Etäopetus ei häiritse soittotunteja

Pari kerrosta alempana on pianoluokka, jossa annetaan soiton etäopetusta suuren screenin avulla.

– Suuri osa opiskelijoistamme opiskelee myös musiikkipedagogiaa. Täällä he voivat antaa pianotunteja vaikka Utsjoelle, Ruippo kertoo.

Ajatus etäopetuksesta kuulostaa aluksi oudolta. Musiikissahan on kyse läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta. Ruippo vakuuttaa, ettei kokemus kärsi, vaikka välissä olisi satoja kilometrejä. Ainoa etäopetuksen miinus on se, ettei opettaja voi laulutunneilla tunnustella laulajan palleaa.

Viereisessä studiossa aloitellaan päivän ensimmäistä oppituntia. Tomi Pietilä havainnollistaa, mitä eroa on musiikin kuuntelemisella ja kuluttamisella. Se onnistuu monikanavakuuntelun avulla. Steely Dan -vokalisti Donald Fagenin kappale I.G.Y. täyttää huoneen. Kaiuttimia on studion etu- ja takaosassa, ja musiikki kirjaimellisesti ympäröi meidät. Miten ihmeessä tylsänä pitämäni autoilubiisi kuulostaa näin hyvältä?

– Tietokoneelta kuunneltu Spotify-kappale on säästökoodattu, eivätkä musiikin vivahteet pääse esille. Valitettavasti musiikkia vain kulutetaan entistä enemmän. Me olemme täällä kuuntelemassa, Pietilä sanoo.

Matti Ruippo

Musiikkiteknologian lehtori Matti Ruippo pitää sovitustuntia etänä. Oppilaat ovat omien koneidensa äärellä kotonaan.

 

Tomi Pietilä havainnollistaa, mitä eroa on musiikin kuuntelemisella ja kuluttamisella.

Tomi Pietilä havainnollistaa, mitä eroa on musiikin kuuntelemisella ja kuluttamisella.

 

Kisälli etsii mestaria

Siirrymme Pyynikintorille Tampereen konservatorioon. Osa TAMK:n musiikinopetuksesta järjestetään täällä, ja oppilaitokset tekevät tiivistä yhteistyötä.

Kurkistan luentosaliin, jossa on käynnissä eniten perinteistä opetusta muistuttava luento. Kuoronjohtaja Markus Yli-Jokipii johtaa opiskelijoitaan barokkimusiikin saloihin. Modaalisuudesta tonaalisuuteen, ankara kontrapunkti. Termit vilisevät mielessäni ja yritän näyttää siltä, että ymmärrän. Opiskelijoille ilmaisut tuntuvat olevan jokapäiväistä leipää.

Parin metrin päässä soivat sellon syvät sävelet. Säestyksen lehtori Tuomas Turriago pitää yksityistuntia konservatoriolla opiskelevan Hannes Jämsälle. Turriago ja Jämsä eläytyvät Beethovenin sonaattiin pianolle ja sellolle. Istahdan nurkkaan ja pidättelen hengitystäni. Yritämme kuvaajan kanssa olla häiritsemättä.

Turriago huomauttaa Jämsälle ylivireisyydestä ja kitkasta. Kuvailu on niin elävää, että ymmärrän Turriagon pointin, vaikken osaa edes lukea nuotteja. Jämsä nyökkäilee ja aloittaa alusta.

– Mestari-kisälli-asetelma on edelleen tärkeä musiikinopetuksessa. Opiskelijat etsivät mestariaan, ja hyvää opettajaa seurataan jopa toiselle paikkakunnalle, Turriago avaa opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta.

Hannes Jämsä

Hannes Jämsä keskittyy Beethovenin pianosonaattiin, Tuomas Turriago säestää pianolla. Muista luokista kantautuvat äänet eivät häiritse rautaista keskittymistä.

 

  Mestari-kisälli-asetelma on edelleen tärkeä musiikinopetuksessa. Opiskelijat etsivät mestariaan, ja hyvää opettajaa seurataan jopa toiselle paikkakunnalle

Musiikinopiskelijat ovat sitoutuneita

Puoliltapäivin aulakahvila täyttyy ruokailijoista. Istahdan kalakeitolle Heidi-Anniina Nikkilän seuraan. 23-vuotias Nikkilä opiskelee toista vuotta viulunsoittoa esittävän säveltaiteen linjalla.

Nikkilä haaveilee urasta orkesterissa, mutta freelanceriuskaan ei kauhistuta. Opintoja hän suorittaa rauhallisesti ja jämptisti, vuosi kerrallaan. Uran epävarmuutta ja pitkiä päiviä jaksaa, kun elämäntavat ovat kunnossa.

 

Kuuntelen Nikkilän seesteistä pohdiskelua lumoutuneena. Täällä opiskelijat tuntuvat ikäisikseen harvinaisen kypsiltä. He hyväksyvät sen, että ura ammattimuusikoksi tarkoittaa jatkuvaa harjoittelua ja pettymysten kohtaamista.

Opinto-ohjaaja Mirja Kopra vahvistaa, että musiikinopiskelijat ovat poikkeuksellisen sitoutuneita. Harva jättää korkeakouluopinnot kesken. Moni päinvastoin venyttäisi opintojaan. Hyvästä oppilaitoksesta ei ole kiire pois.

@Joel Forsman

Bänditunnilla jammaillaan rennosti.

@ Joel Forsman

Toimittajakin pääsi kokeilemaan yhtyesoittoa elektronisella padilla.

Bänditunnilla irrotellaan

Palaamme iltapäiväksi Hämeenpuistoon, missä yhtyesoiton lehtori Kalle Elkomaa virittelee ryhmäänsä jammailemaan Stevie Wonderin tahtiin. Rento bänditunti karistaa hyvin lounaan jälkeisen väsähdyksen.

– No, tules mukaan sieltä, Elkomaa patistelee, vaikka väitän vastaan.

En kehtaa kieltäytyä, sillä valokuvaajakin hyppää rumpujen taakse. Saan soittaa elektronista padia eli eräänlaista sähkörumpua. Innostun leikkimään laitteella ja unohdan, että en muka osaa soittaa.Bändissä pääsee ja joutuu heittäytymään.

Kamera huomaa virheasennot

Päivä päättyy pianolaboratorioon, missä Marja-Leena Mikkolan aloittelee soittoaan. Ihastelen linjakasta Steinwayn flyygeliä. Soitin on niin kallis, etten uskalla edes koskea siihen.

Kristiina Kask-Valve tarkastelee Mikkolan asentoa ja käsien liikkeitä myös kuvaruuduilta. Kameroiden avulla mahdolliset virheasennot on helpompi huomata. Nauhoitusten katselu ja kuuntelu auttaa etenkin yksin harjoittelussa. Virheasentojen korjaaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa takaa sen, että soittaja pysyy soittokuntoisena. Jos mielii huipulle, pitäisi esimerkiksi pianoa ja vilua soittaa päivittäin useampi tunti.

Mutta nyt en ajattele mitään fyysistä. Suljen silmäni ja annan Griegin viedä. Perinteet ja nykyaika lyövät täällä kättä ihmeellisellä tavalla.

 

Marja-Leena Mikkola soittaa Griegiä pianolaboratoriossa. Kristiina Kask-Valve tarkkailee Mikkolan asentoa ja käsiä myös kuvaruudulta, jolloin virheasentoihin on helpompi puuttua.

Marja-Leena Mikkola soittaa Griegiä pianolaboratoriossa. Kristiina Kask-Valve tarkkailee Mikkolan asentoa ja käsiä myös kuvaruudulta, jolloin virheasentoihin on helpompi puuttua.

 

KIRJOITTAJA: JANICA BRANDER | KUVAT: JOEL FORSMAN

 

Lue myös

Kommentoi