Etusivu Ytimessä Lintukoto – tarinankerrontaa ja elämyksiä

Lintukoto – tarinankerrontaa ja elämyksiä

16.12.2015 0 kommenttia
Luovuus on voimissaan Tampereella, sen osoittaa Mediapoliksen opiskelijavetoinen yhteisprojekti Lintukoto. Tekijät hyödynsivät olemassa olevia keinoja luodakseen jotain aivan uutta.

 

Lintukoto on peli, joka kertoo vaihtoehtoisesta historiapolusta. 1930-luvulla sattuneen katastrofin jälkeen ihmisten on ollut pakko paeta maan alle bunkkereihin, lintukotoihin. Tekniikka on kehittynyt ja ihmisiä on yleisen järjestyksen nimessä alettu valvoa. Sitä varten on kehitetty tekoäly, mutta jossain vaiheessa jokin on mennyt pieleen ja tekoäly seonnut. Mitä on tapahtunut?

Lintukodon ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Marjaana Auranen vie osallistujan maailmaan, jossa kysymyksille etsitään vastauksia.

– Tässä on sulautettu yhteen immersiivistä teatteria, videopelejä ja liveroolipelaamista, sanoo Auranen.

– Perusidea on hyvin yksinkertainen: tutki pelimaailmaa ja selvitä mysteerejä. Pääpointtina on kokeilla, kuinka tällaisen tarinan voi kertoa uudella tavalla niin, että se tuntuu uskottavalta, mukaansatempaavalta ja uudelta, kertoo Sahin Cengiz, Lintukodon tuottaja ja motion capture -ohjaaja.

Monen tekijän summa

Peli toteutettiin Tampereen Mediapoliksessa toukokuussa 2015. Tilana toimi Ylen kellari, jossa oli valmiina 30-lukulainen apteekki tavaroineen sekä muuta aikakauteen sopivaa lavastetta ja rekvisiittaa.

Pelissä hyödynnettiin monikameratekniikkaa, videoita, ääntä, NFC-tageja, motion capture -näyttelijää ja virtuaalilaseja. Pelin järjestäjät seurasivat pelaajia ohjaamosta ja veivät peliä eteenpäin.

Lintukoto sai alkunsa syksyllä 2014 opiskelijoiden hankkeesta, jossa ideana oli tehdä yhteistyötä Mediapoliksen sisällä eri osapuolten kesken.

  Tämä mullistaa pelattavuuden, ylisti eräs pelaajista.

Lopullisessa projektissa tekijöitä oli mukana yhteensä 60, niin opiskelijoita kuin yrityksiäkin. Pelaajina oli kutsuvieraita, joiden ikähaarukka oli 16-vuotiaasta lähes 60-vuotiaaseen.

– Videopelisukupolvelle mekaniikat olivat yksinkertaisia ja helppoja. Vanhempi väki koki pelin sellaisena teatterillisena kokonaisuutena, jossa vain oltiin mukana. Heidän oli ehkä vaikeampi hahmottaa pelimekaniikoita, mutta tarina tempasi mukaansa, mainitsee Cengiz.

Oppia ja menestystä

Onko Lintukodon kaltaista projektia tehty aikaisemmin?

– Tällaista ei, mutta samantyyppisiä kyllä. Ehkä Room Escape on lähimpänä, ja mitä Amerikassa on halloweenina, kauhutalot ja tämmöiset. Mutta niissä tekeminen ei ole niin aktiivista, perustelee Auranen.

Auranen oli aiemmin ollut mukana kahdessa opiskelijaprojektissa, joissa pelaaja piti videolaseja päässä ja näki itsensä kolmannesta persoonasta, kuten videopeleissä.

– Vastaushan on siis, että on näitä tehty, mutta se on Marjaana Auranen, joka näitä on tehnyt, Cengiz naurahtaa.

 

   Ei tällaisesta projektista ole mitään kokemusta, ei meillä, eikä kenelläkään muulla.”

 

 

– Varsinkin Amerikassa tehdään paljon vastaavanlaisia pelejä, mutta ne ovat lähinnä teknologiakokeiluja, eivät monen huoneen kattavia tarinallisia kokonaisuuksia, kuten Lintukodossa, Cengiz täsmentää.

Suurin oppi projektista tuli kaksikolle tuottajan tehtävistä. Molemmat olivat käsikirjoittajia, jotka ajautuivat myös tuottajiksi, sillä työkavereiden haaliminen oli vaikeaa. Kaikki tietävät, mikä lyhytelokuva on, mutta Lintukodon kaltaista projektia on haastava selittää.

– Ei tällaisesta projektista ole mitään kokemusta, ei meillä, eikä kenelläkään muulla, kertoo Cengiz.

– Miten tuollaisen interaktiivisen tarinan kirjoittaa niin, että se on selkeä koko työryhmälle? Kyllä siinä oli oma oppinsa, Auranen jatkaa.

Tulevaisuudessa siintää jo uusi ja entistä upeampi Lintukoto. Kaksikko haluaa näkyvyyttä aiheelle, niin että tulisi tietoon, että tällainen ylipäänsä on mahdollista. Myös yrityskumppaneita haetaan mukaan.

Pelaajien palaute edellisestä pelistä oli lähes yksinomaan positiivista, sillä mitään vastaavaa ei ollut aiemmin koettu. Tämä mullistaa pelattavuuden, ylisti eräs pelaajista. Siitä on hyvä jatkaa.

TEKSTI: JAAKKO SAARILAMPI | KUVAT: JAAKKO SAARILAMPI, HENNA MANNILA

Lue myös

Kommentoi