Etusivu Kolumni Hienosti kiertäen
Eeva-Liisa Viskari

Hienosti kiertäen

15.11.2017 0 kommenttia

Peruskoulussa osana biologian opintoja opiskeltiin ekologian perusasioita. Käytiin läpi kuvia alkuaineiden kierrosta, miten vesi, hiili, typpi, fosfori ja muut ravinteet kiertävät ekosysteemissä. Luonnon kiertokulussa ei ole sellaista, kuin jäte. Kaikki jätökset, karikkeet ja kuolleet eliöt ovat jonkin toisen eliön ja prosessin raaka-ainetta ja resurssia. Meidänkin osamme on alun perin ollut olla tätä samaa kiertoa, mutta teollistumisen aikakauden olemme onnistuneesti ulkoistaneet itsemme siitä.

 

Luonnon kiertokulussa ei ole sellaista, kuin jäte.”

 

Otetaanpa esimerkiksi meidän omat jätöksemme, joiden käsittelyä nykymallilla kuvaa hyvin yksi lempisitaateistani: We mix and dilute wastes that our bodily systems have spent the whole of evolution in separating and concentrating. Yksinkertaista matematiikkaa käyttäen meidän 550 litran vuotuisesta jätösmäärästämme saamme aikaan jopa 13 000 litraa jätevettä henkilöä kohti pelkällä huuhtelulla ja sekoittamisella.

Meillä Suomessa jätevedet onneksi käsitellään, jolloin niiden jakeita erotellaan ja konsentroidaan sitten uudelleen jätevedenpuhdistamoilla. Prosessista jäljelle jäävät lietteet päätyvät käsiteltyinä osin takaisin ruuantuotantoon lannoitteeksi, mutta suurelta osin tienpenkkoihin ja puistoalueille täyttömaaksi viherrakentamisen ja maisemoinnin nimissä.

Miten on, voitaisiinko millään ajatella koko prosessi toisin päin? Entäpä, jos jätökset pidettäisiinkin erillään, kuten ne on luonnossa tarkoitettu ja laitettaisiin samalla nämä resurssit turvallisesti kiertämään?

 

Eeva-Liisa Viskari
Yliopettaja, ympäristötekniikka, TAMK

KUVA: TIINA SUVANTO

 

 

 

Lue myös

Kommentoi