Etusivu Ytimessä Ensihoitajalla on kaikki aistit avoinna

Ensihoitajalla on kaikki aistit avoinna

30.11.2018 0 kommenttia
”Nostan hattua tämän päivän ensihoitajille. Ensihoitopotilaiden avun tarpeet ovat fyysisten oireiden lisäksi yhä useammin mielenterveyden, päihteiden tai sosiaalisen hädän tuomia ongelmia.”

 

Lehtori Tuija Rasku opettaa tulevia ammattilaisia erittäin halutulle alalle. Ensihoitajan koulutus on vuodesta toiseen pysynyt TAMKin suosituimpana hakukohteena.

Pitkän työkemuksensa perusteella Rasku tietää, että alalle valmistuvalta vaaditaan monenlaisia taitoja: kykyä olla ihmisten kanssa, pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, usein myös nopeaa reagointikykyä sekä pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

Entistä enemmän ensihoitaja kohtaa työssään tänään yksinäisiä ja syrjäytyneitä ihmisiä.

– Potilas, vanha rouva, asuu keskellä kaupunkia isossa kerrostalossa, mutta kuitenkin ihan yksin. Kukaan ei ole ollut huolissaan, ettei hän ole liikkunut kotoaan minnekään. Paikalle hälytetyt ensihoitajat ovat pitkään aikaan ensimmäiset ihmiset, jotka hän tapaa, Rasku kuvailee erästä hälytystilannetta.

Omaan työhönsä intohimoisesti ja potilaisiin suurella lämmöllä suhtautuva Rasku haluaa silti korostaa ensihoitajan työn valoisia puolia. Raskun omaan työuraan mahtuu hoitoalan tehtäviä laidasta laitaan.

– Parhaimmillaan tässä työssä voi kokea suuria onnistumisen hetkiä.


Tuija Rasku

  • TAMKin ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen lehtori sekä kv-koordinaattori
  • Ensiapukouluttaja
  • Valmistunut sairaanhoitajaksi, iso osa työurasta Itä-Suomessa, työskennellyt myös Englannissa
  • Kouluttajana TAMK EDUssa, ammatillinen täydennyskoulutus Hoitotason ensihoito
  • Tohtorikoulutettava Tampereen yliopistossa, tutkimusaihe ensihoidon ja kotihoidon rajapinta, toinen ohjaaja Elizabeth Thyer Australiasta
  • Mukana tutkijana kahdessa isossa ensihoidon tutkimuksessa, jossa osapuolina Sydneyn yliopisto ja TAMK, TAMK mukana ainoana suomalaisena ammattikorkeakouluna
  • Toinen kotikieli englanti, kansainvälinen suku, joulupöydässä saatetaan puhua seitsemää eri kieltä

Onneksi televisiosarjat alkavat jo olla realistia.”

 

Elvytystilanteen harjoittelutilanne, Tuija Rasku oikealla.

Opiskelijoilla realistinen kuva työstä

Ensihoitajaksi haluavia on moninkertaisesti se määrä, mikä TAMKiin voidaan ottaa sisään. Raskun mielestä alan suosiosta on osaltaan kiittäminen mediaa.

– Suosio perustuu myös siihen, että ensihoitajan työssä toteutuu pitkälle viety työn itsenäisyys verrattuna esimerkiksi sairaalatyöhön.

Ensihoitoala voi ruokkia sankaruusmyyttiä, mutta kokemuksensa perusteella Rasku tietää, että tänä päivänä opiskelijat ovat jo hakuvaiheessa tietoisia siitä, mitä työ oikeasti on. Monilla on jo elämänkokemusta tai pohjalla aikaisempi, esimerkiksi lähihoitajan koulutus.

– Onneksi televisiosarjat alkavat olla realistisia. Näytetään sitä elämän kurjuutta siten kuin se tulee vastaan todellisessa maailmassa. Opiskelijoilla on tiedossa, että 90-prosenttisesti ensihoidon asiakas on vanhempi henkilö tai ihminen, jolla on vahvasti sosiaalisia avuntarpeita. Ne usein uutisoidut moottoritieonnettomuudet ovat vain noin viisi prosenttia ensihoidon tarpeesta, Rasku toteaa.

Alalle houkuttelee myös ennalta-arvaamattomuus – jännitys tulevasta työtehtävästä. Kun hälytys tulee, ja ambulanssi lähtee pihasta, kaikki aistit on oltava avoinna, koska vastassa voi olla mitä tahansa.

– Sitten kun siihen lisätään vielä omaiset, lapset, kotieläimet, sivustakatsojat, räntäkeli ja pimeä, siinä on sellainen soppa, että siinä pitää olla järjestelmäkykyinen, joustava ja rauhallinen.

 

Jo opiskeluaikana on pidettävä huolta omasta jaksamisesta ja tukiverkostosta.”

 

Sosiaalinen hätä kasvaa

Tuija Raskun mukaan enemmän kuin koskaan voi sanoa ihmisen olevan osiensa ja elämänsä summa. Fysiologisen hädän määrä on pienentynyt samalla kun psyykkinen ja sosiaalinen hätä on kasvanut.
Ensihoitaja kohtaa työssään paljon myös vääryyttä, perheväkivaltatilanteita ja lasten pahoinpitelyä. Rasku kertoo korostavansa opiskelijoilleen, että jo opiskeluaikana on pidettävä huolta omasta jaksamisesta ja tukiverkostosta.

– Kerron usein opetuksessani, että ensihoito on toisaalta turvallinen paikka, koska meitä on aina kaksi siellä ambulanssissa. Kun luovutamme potilaan tai perheen jatkohoitoon, ajamme kahdestaan takaisin omalle yksiköllemme. Ajomatkan aikana pystymme jo juttelemaan ja purkamaan tilannetta, mikäli haluamme.

Rasku saattaisi itse olla edelleen entisessä työssään ensihoitajana, ellei olisi joutunut autokolariin parikymmentä vuotta sitten.

– Vammauduin, enkä pystynyt palaamaan entiseen työhöni ambulanssiin. Tilalle tuli muutamien vuosien kypsyttelyn jälkeen opetustyö.

 

Ensihoito on yhteistyötä

Useat ensihoitajalta vaadittavat ominaisuudet ovat sellaisia, että niitä on vaikea opettaa. Raskun mukaan opettajat huomaavat jo ensimmäisten kuukausien aikana, kenellä opiskelijalla on kasvu vielä kesken ja kuka on jo kohtalaisen valmis alalle. Valmiilla hän tarkoittaa sitä, ettei oman luonteensa kanssa tarvitse tehdä enää niin hirveästi töitä.

Tietoja oppii kirjoista, mutta oman asenteen muokkaaminen on monen vuoden prosessi.

– Tärkeintä on kyetä yhteistyöhön muiden kanssa ja ymmärtää kysyä neuvoa ongelmatilanteissa. Ensihoidossa me menemme potilaan kotiin. Se lähtee ihan siitä, että oveen koputetaan, sanotaan päivää ja kerrotaan, kuka on. Siitä täytyy välillä muistuttaa, että emme voi lompostella miten sattuu toisen ihmisen kotiin. Nöyryys sen edessä, mitä tekee, on tärkeää, muut asiat oppii kyllä matkan varrella.

Rasku iloitsee pari vuotta sitten avatusta Taitokeskuksesta, joka tarjoaa terveydenhuollon opetukseen hyvät puitteet. Taitokeskus on Tampereen yliopiston, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhteinen koulutuskeskus.

– Pystymme rakentamaan moniammatillisia, koko hoitoketjun yhteisiä simulaatioharjoituksia. Kun jo opiskeluaikana oppii ymmärtämään, mitä toinen ammattilainen voi tehdä hoitotilanteessa, niin kasvatamme jo opiskeluaikana hyvin yhteistyökykyisiä henkilöitä.

 

Sote muuttaa ensihoitoa

Hoitotyö sairaalan ulkopuolella on soteuudistuksen myötä muuttumassa. Tulevaisuuden ensihoitajalla pitää Raskun mukaan olla vahva sosiaalipuolen ymmärtäminen siitä, mitä palveluja hänen alueellaan on paikallisesti tarjolla.

– Ensihoidon hälytyksistä 90 prosenttia on ei-kiireellisiä ja näistä hälytyksistä 60 prosenttia voisi hoitaa kotona. On tärkeää selvittää, mikä on ensihoidon ja kotihoidon rajapinta. Paine selvitystyöhön tulee lisääntymään hurjasti sekä ikääntymisen että sosiaalisen yksinäisyyden myötä.

Vuoden 2019 alusta avattavaan puhelinpalveluun (116117) tullaan tarvitsemaan sote-alan tuntijoita, jotka pystyvät puhelimitse selvittämään, millaista apua milloinkin tarvitaan. Maaseudulla ja kaupungissa on lisäksi omat erilaiset haasteensa.

Tulevaisuudessa ensihoitajat joutuvat työskentelemään hyvin vahvasti sosiaalipainotteisesti. Aihe kiinnostaa Raskua, ja työn alla on tohtorinväitökseen johtava tutkimus Tampereen yliopistossa ensihoidon ja kotihoidon rajapinnasta.

– Tutkiminen on aina kiinnostanut minua, kotihoito ja sosiaalipuoli on meillä vielä varsin vähän tutkittu aihe. Tutkimuksestani on suora hyöty myös opetukseemme. Tutkimuksen toinen ohjaajani on Australiasta, joten saan aiheeseeni makuja muualtakin.

TEKSTI: ARJA HAUTALA
KUVAT: TAMKIN VIESTINTÄPALVELUT

 

Kommentoi